This story is about the moment when I realized that the most important thing in the world is to be alive. My brother’s death opened my eyes: ever since he died I have been a more positive person.

Tarina kertoo hetkestä jolloin ymmärsin, että tärkein asia maailmassa on se, että saa olla elossa. Veljeni kuolema avasi silmäni: hänen poismenostaan lähtien olen ollut positiivisempi ihminen.

SCRIPT

Each time I’m preparing to enter the stage I talk with Tirso, my dearest brother.
In 1989, when I was 17 years old, I had a lot of problems with my family. I was the typical teenager fighting against the entire world. One day, Tirso, one of my older brothers, said to me:
“…if you want to became a doctor, be the best, if you want to became an artist, be the best, if you want to became a ***, be the best but stop bothering everybody with your negative attitude…”.
At that moment I didn’t understand his words. So I got angry and left my mother’s house for the first time. I had told everybody that I was going to commit suicide, I left the art school, I left my friends, I left everything behind me. I went to Huatulco, a beautiful beach in the Mexican Pacific Ocean. At that time I was reading Mexican poetry and one poem really touched me because it said: “…I want to die facing the sun with the waves around me taking my body to the infinite sound of the sea…”
So, after a couple of weeks, I decided to swim in the sea as far as I could and then let myself drown. After swimming and swimming I got tired and I began to feel afraid in the middle of the ocean. So I began to swim back, regretting my negative behaviour. When I returned to the beach, the first thing I wanted to do was to call my family to say I was sorry.
My sister told me by the phone that Tirso, my dearest brother, was very sick in the hospital. So I returned as fast as possible to the capital city. I returned to my mother’s house, I changed my clothes and I went to the hospital.
He died that same afternoon at the age of 23.
This is the reason why every time I’m preparing to enter the stage, I offer to my brother the success of each night’s performance.

Aina kun valmistaudun nousemaan näyttämölle, keskustelen Tirson, rakkaimman veljeni kanssa.
Vuonna 1989, kun olin 17-vuotias, minulla oli paljon ongelmia perheeni kanssa. Olin tyypillinen teini, joka taisteli koko maailmaa vastaan. Eräänä päivänä Tirso, yksi isoveljistäni, sanoi minulle:
”Jos haluat ryhtyä lääkäriksi, ryhdy maailman parhaaksi lääkäriksi, jos taas haluat ryhtyä taiteilijaksi, ryhdy maailman parhaaksi taiteilijaksi, mutta jos haluat olla varsinainen kiusankappale, ole sitten pahin mahdollinen kiusankappale,mutta älä enää kiusaa muita negatiivisella asenteellasi…”
Tuolloin en vielä ymmärtänyt hänen puheitaan. Suutuin perheelleni ja lähdin ensimmäistä kertaa kotoa. Olin sanonut kaikille tekeväni itsemurhan, jätin taideopintoni kesken, hylkäsin ystäväni, jätin kaiken taakseni. Matkustin Huatulcoon, kauniille rannalle, joka sijaitsee Tyynen valtameren rannalla. Luin tuohon aikaan meksikolaista runoutta, ja yksi runo kosketti minua todella: ”… haluan kuolla auringon alla, aaltojen keskellä, aaltojen jotka vievät minut merelle, meren loputtomaan kohinaan…”
Muutaman viikon kuluttua päätin uida niin pitkälle kuin mahdollista ja hukuttaa itseni mereen. Kun olin uinut pitkän matkan, väsähdin ja aloin pelätä keskellä valtamerta. Aloin uida takaisin rantaan. Kaduin, koska olin käyttäytynyt niin huonosti perhettäni kohtaan. Kun palasin rantaan, halusin heti ensimmäiseksi soittaa perheelleni ja pyytää heiltä anteeksi.
Kun soitin kotiin, sisareni kertoi, että rakkain veljeni Tirso oli hyvin sairas ja häntä hoidettiin sairaalassa. Palasin mahdollisimman pian pääkaupunkiin ja kotiini, vaihdoin vaatteeni ja lähdin sairaalaan.
Veljeni kuoli samana iltapäivänä 23 vuoden ikäisenä.
Tästä syystä pyydän veljeltäni menestystä esitykselleni joka kerta, kun valmistaudun ennen näyttämölle menoa.

BIOGRAPHY

ELIHÚ GALVÁN (b. 1972)
Elihú is a Mexican theatre director, whose ambition is to also direct films. He moved permanently to Finland in spring 2004.
Elihú graduated from Mexico’s Russian theatre school. In 1998-2002, he produced many theatre and dance performances in Argentina, Chile, Ecuador, Peru, and Paraguay. In 2003 he organised many events about Aztec dance around Finland, with the assistance of the Ministry of Foreign Affairs in Finland and Tinku ry.
In October 2004, Elihú directed the Nerudan herkkuja performance (Suculencias Nerudianas) in honour of the centenary of Pablo Neruda’s birth. The play Kuningatar K (La Reyna C), arranged and directed by Elihú, was performed in Autumn 2005.
Elihú has directed several short documentaries for the Mundo television programme and one Basaari documentary. He is currently working on many different cultural productions, and is also widening his skills for radio and press work.

Elihú on meksikolainen teatteriohjaaja, jonka tavoitteena on ohjata jonakin päivänä myös elokuvia. Suomeen hän muutti pysyvästi keväällä 2004.
Elihú on valmistunut Meksikon Venäläisestä teatterikoulusta ja toteuttanut vuosien 1998–2002 aikana useita teatteri- ja tanssiesityksiä Argentiinassa, Chilessä, Ecuadorissa, Perussa ja Paraguayssa. Vuonna 2003 Elihú järjesti Suomen ulkoministeriön ja Tinku ry:n avulla useita atsteekkien tanssitaiteeseen liittyviä tapahtumia ympäri Suomea. Lokakuussa 2004 Elihú ohjasi Nerudan herkkuja -esityksen (Suculencias Nerudianas) Pablo Nerudan juhlavuoden kunniaksi. Syksyllä 2005 esitettiin Elihún sovittama ja ohjaama näytelmä Kuningatar K (La Reyna C).
Elihú on ohjannut useita lyhytdokumentteja Mundo-tv-ohjelmaan ja yhden Basaari-dokumentin, ja hänellä on työn alla useita erilaisia kulttuurituotantoja. Hän laajentaa osaamistaan myös radio- ja lehtityöskentelyyn.

Latest News

Latest Films