The story is about how my children sometimes drive me to the verge of going crazy, despite all the love that there is between us. I mainly use still photos, and a short piece of video material shot with a still camera. The “music” consists of the screaming children and mum.

Tarinani kertoo siitä, kuinka kaksi lastani saa minut joskus sekoamisen partaalle, kaikesta rakkaudesta huolimatta. Kuvituksena käytetään lähinnä valokuvia, sekä pieni pätkä still-kameralla kuvattua videomateriaalia. ”Musiikkina” kuuluu lasten ja äidin huutamista.

SCRIPT

I love my children but they drive me crazy. Surely all parents are aware of the expectations that people have about them. I mean those ideas and expectations according to which parents are judged, whether they are actually good at bringing up kids or not. I believe that many parents feel some kind of pressure about how they are being judged because of their child’s behaviour. At least I do. Often when I look at my children, I wonder what has happened to all my attempts to bring them up properly.
My oldest son Sebastian is already talking very well. I have been embarrassed so many times when he has commented on the looks, smell or size of the people passing by. One day Sebastian saw a man and stood in front of him. He looked the man in the eyes for a long time and asked me why he was so dirty and smelled so bad.
There are many humbling moments, but I would be most embarrassed if someone saw us at home. We argue too often. The children do something that makes me go crazy and scream like mad.
I don’t know if I’m a good or a bad parent. However, for me the most important thing is that my children grow up to be happy and healthy people. When I go to bed at night, I look at my sleeping kids and thank God that it’s me who is allowed to take care of them, although they drive me crazy.

Rakastan lapsiani, mutta he tekevät minut hulluksi. Varmasti kaikki vanhemmat tiedostavat ne odotukset, joita ihmisillä on. Tarkoitan niitä odotuksia ja käsityksiä, joiden mukaan vanhempia arvostellaan ovatko he hyviä kasvattajia vai ei. Uskon, että monilla vanhemmilla on jonkinlaisia paineita siitä kuinka heitä arvostellaan lastensa käytöksen mukaan. Minulla ainakin on. Usein, kun katson lapsiani, mietin missä se kasvatuksen tulos oikein näkyy.
Vanhempi poikani puhuu jo tosi hyvin. Sen takia olen saanut hävetä niin monet kerrat silmät päästäni, kun Sebastian kommentoi ohikulkevien ihmisten näköä, hajua tai kokoa. Yhtenä päivänä Sebastian näki miehen, jonka eteen hän jäi seisomaan. Hän katsoi pitkään miestä silmiin ja kysyi sitten minulta, että miksi tuo mies on niin likainen ja haisee niin pahalta.
Noloja tilanteita sattuu usein, mutta eniten hävettäisi, jos jotkut näkisivät sitä meidän touhua kotona. Ihan liian usein me riidellään. Lapset tekevät jotain joka saa minut sekoamaan ja huutamaan kurkku suorana.
En tiedä olenko hyvä vai huono kasvattaja. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, että lapsistani kasvaisi onnellisia ja terveitä ihmisiä. Kun menen iltaisin nukkumaan, katselen nukkuvia lapsiani ja kiitän Jumalaa siitä, että juuri minä saan hoitaa näitä kahta lasta, jotka tekevät minut hulluksi.

BIOGRAPHY

MARIA FRIMAN (b. 1980)
Maria has been writing for the Romani publication Romano Boodos for two years. Her articles have also been published in the Human Rights Report of the Finnish League for Human Rights, and in Ydin magazine.
She appears as a presenter on the Pykäliä ja purtavaa series that begins on YLE Teema in autumn 2006, where she has also been planning and producing short reports. Previously, Maria has directed one Basaari documentary and several short documentaries for the Mundo television programme. She has also produced a six-part series about the Roma people commissioned by the Ministry of Labour for training purposes.
Maria is also part of the scriptwriting team planning a series of inserts for the YLE TV2’s Pikku Kakkonen children’s programme. In spring 2007, she will start as a director in an episodic documentary project.

Maria on kirjoittanut kahden vuoden ajan romaniväestön järjestölehteen Romano Boodokseen. Sen lisäksi hänen juttujaan on julkaistu Ihmisoikeusliiton Raportissa ja Ydin-lehdessä.
YLE Teemalla syksyn 2006 aikana esitettävässä Pykäliä ja purtavaa -sarjassa Maria on mukana ruutukasvona sekä suunnittelemassa ja toimittamassa ohjelmaan lyhyitä raportteja. Aikaisemmin Maria on ohjannut yhden Basaari-dokumentin ja useita lyhytdokumentteja Mundo-tv-ohjelmaan. Lisäksi hän toimitti Työministeriön tilauksesta opetus- ja oheismateriaaliksi tarkoitetun kuusiosaisen romanisarjan.
Maria on mukana myös käsikirjoitustiimissä, joka suunnittelee YLE TV2:n Pikku Kakkonen -lastenohjelmaan inserttisarjaa. Keväällä 2007 hän aloittaa ohjaajana episodidokumenttiprojektissa.

Latest News

Latest Films